Kuinka moni oikeasti katselee jotain digikuvia, joita on koneen kätköissä kauheita määriä? Kuviahan voi ottaa mistä tahansa, kuinka monta tahansa, sillä kuvan ottaminen ei mitään maksa. Toisin kuin ennen, suuri osa huumasta joka tuli kuvia otettaessa oli se, kun jännitettiin montako kuvista oli onnistunut! Nykyisin mitään kuvista ei ole pakko kehittää, joten en menetä mitään, jos otan miljoona kuvaa yhdestä tilanteesta! Ennen jokainen otettu kuva meni kehitykseen ja niistä maksettiin - onnistui ne tai ei! Mutta kuinka moni katselee jotain valokuva-albumeita, joita voi selailla kynttilän valossa ja ilman tietokonetta? Minä ainakin mielelläni selailen valokuva-albumeita.
Tilaamani valokuvat saapuivat! Huisia! Mä nimittäin löysin jokin aika sitten mun ylähyllyllä olleen valokuva-albumin, joka oli ainoa albumi joka muuton jälkeen jäi minulle. Olin siihen joskus ala-aste ikäisenä aloitellut liimaamaan jotain random kuvia, joita kaverini kanssa otettiin ensimmäisellä kamerallani, jossa vielä silloin oli filmiä eikä mitään digi muotoisia kuvia. Kuvatiin ihan kaikkea. Ensimmäisestä käsiimme sattuneesta 5e setelistäki oli kuva! En kunnolla edes muista markka aikaa.. Ala-asteen luokkakavereista oli kuvia, ensimmäiseltä ratsastusleiriltä.. Vanhoja kuvia kavereista.. Oih. Ihana katsella noita kuvia!
Tietenkin on suuri aukko ajasta, josta minulla ei ole kuvia, esim. yläasteen aikaisia kuvia on lähinnä vain mammallani. Niitä olisi kyllä mukava joskus käydä häneltä hakemassa, teettää tuplat ja liimata niistä oma albumi. :) Ehkäpä joskus vielä toteutan.
Aloitin puolilta päivin kuvien laittamisen ja siinä hurahtikin sitten koko päivä. Vasta ilta kymmenen jälkeen olin saanut kaikki kuvat liimattua ja tekstit kirjoitettua. Eipä jäänyt montaa sivua albumistani käyttämättä, kun yli 130 kuvaa sinne liimasin. 130 niitä siis tuli, jotka olin tilannut, mutta olipa noita useita vanhoja kuvia, jotka liimasin albumiin.
I have a blue house with a blue window.
Blue is the colour of all that I wear.
Blue are the streets and all the trees are too.
I have a girlfriend and she is so blue.
Blue are the people here that walk around,
Blue like my corvette, it's standing outside.
Blue are the words I say and what I think.
Blue are the feelings that live inside me.
Eiffel 65 - Blue
Ps. Tämä biisi koska se on yksi ainoista biiseistä, jonka muistan kunnolla lapsuudesta/nuoruudestani. Se on ollut hitti vuonna 1999 eli olen ollut silloin 9-vuotias. :)
perjantai 12. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti