Eyes suspicious, used to being attacked on.

Värien täyteistä maanantaita!!
Fiilis on mitä mahtavin - vaikka ulkona onkin jäätävän kylmä (huomaan sen täällä sisälläkin istuessa, sillä tännekin paleltuu!) enkä ole nähnyt kultaani pieneen ikuisuuteen (okei, okei, toissapäivänä näin..). Olen tosi ylpeä tuosta viime postauksesta. Tai en tiedä olenko ylpeä itse postauksesta, mutta oli hirmu mukavaa tehdä sitä. Katsella vanhoja piirroksia ja maalauksia ja todeta joissakin asioissa olleensa joskus muutamia vuosia sitten todella hyvä, samoin kuin (vastoin muistiaan) säälittävän huono!
Noiden vanhojen maalausten kunniaksi - usko tai älä - päätin maalata! Laatikostani löytyy vieläkin nuo maalaustarvikkeet, jotka joskus innoissani hankin, mutta jotka ovat jääneet (valitettavasti) sinne pölyttymään käyttämättöminä.

Joskus tuossa parisen kuukautta takaperin, suunnittelin kuinka alkaisin taas harjoitella erityisesti maalaamista. Piirsin maalauspaperille tiikerin hahmotelman. Ja tämähän tuossa "maalauspaperivihossa" oli päällimmäisenä, kun sen pitkästä aikaa kaivoin esiin! Ah, siinäpä päivän pelastus, en nimittäin olisi yhtään jaksanut alkaa hahmottelemaan ja suunnittelemaan kuvaa, oli paljon mieluisampaa valita valmiiksi piirretty ja alkaa maalata siihen päälle. :) Tästä ei omasta mielestäni tullut _läheskään_ yhtä hieno kuin noista 2007 vuonna maalaamistani kuvista, mutta olen siihen kuitenkin jollain tasolla tyytyväinen. Se ei mennyt täysin pieleen! :D Vaikka onkin hassunnäköinen. :p

Ja koska olen alkanut jo ajatella hieman kuin aito bloggari, talletin kaikkien nähtäväksi tämän kuvan eri vaiheet. Ja koska mielestäni on liian mukavaa kertoa omia mielipiteitäni ja täyttää internettejä miljoonilla turhilla blogauksilla, selitän vähän mitä missäkin vaiheessa tapahtui. :)

Ihan aluksi, kun on toi hahmotelma paperilla (joka kannattaa kumittaa haaleaksi ennen maalaamista, muuten vaaleisiin alueisiin jää lyikkäriä näkyviin), aloitan lisäämällä ensin vaaleimpia värejä (maalasin koko tiikerin vaalean oranssilla, paitsi ne kohdat jotka halusin valkoisiksi - tai kuitenkin ne kohdat jätin, joista halusin vaaleamman kuin tuo "pohjaväri") ja sitten lisäämällä tummimpia värejä. Eli itse laitan ensin kaikkein vaaleimmat ja kaikkein tummimmat(voimakkaimmat) värit ensin!


Vasemmalla näkyy miten käyttäen paljon vettä, ja sitä samaa vaaleaa pohjaväriä, pehmensin noita tummien ja vaaleiden kohtien rajoja. Olin väriin tulevian raitojen alla tyytyväinen ja aloin rajaamaan mustalla silmiä. Huomautan tässä vaiheessa, (vaikka kaikki varmaan jo tietääkin) että lisäämällä vettä siveltimeen ja palettiin, väristä saa vaaleamman (ja luonnollisestikin) sävyn, kun taas vähentämällä veden määrää (itse joskus kuivaan sivellintä paperiin...!) maalatusta jäljestä tulee tummempi tai oikeastaan ei tummempi niinkään vaan voimakkaamman värinen.

Oikealla olen jo ollut tyytyväinen koko vartalon sävyihin ja olen jatkanut "koristeiden" teolla. Eli tässä tapauksessa tiikerin raitojen. Koristella tarkoitan pientä piipertämistä, joka ei saa enää tuhriintua. Eihän sen aina tarvitse edes olla mustalla värillä tehtyä hienosäätöä - mutta sellaista, jonka päälle ei enää vedetä vetisellä pensselillä. :D Taustalla on yksi malleista (joka lienee ollut malli etenkin tätä pohjaa piirtäessä!) Myös värit ja vesipurkki näkyvät erittäin oleellisesti. :D

Lähikuvaa otsan raidoituksesta. Tämä on niitä koristeluja. :) Silmäkin on saanut värin.

Vaaleiden kohtien läpi näkyy vähän lyikkäri! :p Tuon parran kanssa päädyin siihen tulokseen, että rajaan sen rajauskynällä. Muuten se ei erottunut muusta vartalosta, vaikka tuota kohtaa korjailin tummemmalla värillä tuolta alhaalta, mutta se ei auttanut. Tartuin kynään.

Lopuksi maalasin vielä taustan vetisellä sinisellä. Ei voi sanoa muuta, kuin että tästä on vain yksi suunta - ja se on ylöspäin! ;D

PS. Mun teki mieli laittaa kaikki ton biisin sanat. Kuuntele oikeesti toi, se on helmi biisi, soi monta kertaa kun maalailin tota tiikeriä! <3
PPS. Kannattaa kattoa noi sanat kans, ne menee helposti ohi, jossei niit oo lukenu. ;)

Saw a man in the street with his fist in the air
Treading along with a quiet limp and a mystery glare
This could be fair he insisted in a whisper and stared me down
As i passed him, asked him if they missed him and cared

Eyes suspicious, used to being attacked on
The smell of liquor in his breath, he had pride in his backbone
Said i'm just an old man with his life in a shopping cart
This dog is my family and i sleep in the park

But i wasn't always like this, never thought i'd fall this deep
All mystique is long gone, i'm in a hole and my call is weak
But the people just don't listen to a bum they all mistreat
And it's not easy to climb out when the wall is steep

My mind is spoken
My mind is broken
My mind's been open for too long

Don Johnson Big Band - Night man