Hyvässä sylissä taivaan alla - turvassa ain.

Hihii!
Oon ihan onnessani - ostin nimittäin pitkään haaveilemani kalansilmä objektiivin! Uuh, se on upea kapistus! Jotenkin vaan rakastan tollaisia fisheye kuvia. *rakkaus* Heti kun hain tuon postista, istuin alas ja aloin räpsiä kuvia sillä.


Pitäisi joku päivä mennä ulos ottamaan kuvia. Myös ihan normi objiskalla, noin luonnon kauneuden vuoksi. Rakastan syksyn värejä! Punaista ja keltaista ja oranssia. Toisaalta ne kielivät luonnon kuolemasta omalla tavallaan, mutta silti nuo värit ja niiden intensiivisyys kiehtoo aivan valtavasti. Jotenkin se, että miten luonnosta voi tulla jotain noin voimakkaan väristä, kun kuitenkin loppujen lopuksi ihminen tekee itse koko ajan enemmän ja enemmän, eikä luonnon aikaan saamat asiat välttämättä tunnu ihmisestä niin suurelta.. Ukonilma on myös sellainen ihme, jota ei voi kuin ihastella.




Samalla kun postissa kipaisin, pyörähdin myös suomalaisessa. Siellä oli ale ja kas kummaa taas sattui jotain alesta matkaani.. :--d Kotona kaiveli kirjakaupan kassia ja löysin sieltä "Kissa-eläimet" -kirjan sekä "Pohjois-Amerikan Intiaanit" kuvakokoelmakirjan. Lisäksi ostin muutamia yliviivaustusseja. Intiaanit ovat aina kiehtoneet ja muistanpa ostaneeni myös intiaaneista kertovan kirjan "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen" suomalaisen alesta jotain vuosia takaperin. Kun selailin tuon kirjan upeita valokuvia, tuli kauhea innostus maalata tai piirtää intiaaneja.




Vaikka ne ovat aina kiehtoneet, en jotenkin ole ikinä päätynyt piirtämään intiaaneja. Aika jännä, koska mulla oli kuitenkin selvästi intiaani-kausi yhdessä vaiheessa menossa ja selailemalla piirroksiani voi aikalailla sanoa mitä olen erityisesti fanittanut mihinkin aikaan. Intiaaneja ei kuitenkaan löydy mistään pöytälaatikon kätköistä! Nyt, kun rupesin miettimään, niin eipä taida enää niitä piirrustuksiani oikein löytyä vuosien takaa. Muuton yhteydessä en muista niitä nähneeni, joten lienevät päätyneen kaatikselle. Vanhoja piirrustuksiahan oli kellari pullollaan - pahvilaatikoita laatikoiden perään. Nykyisin sitä ei ehkä uskoisi, kun parin viime vuoden aikana olen piirtänyt ehkä muutamia kymmeniä piirrustuksia! Se on yksi asioista, mikä harmittaa vietävästi. Pitäisi vain jotenkin saada aikaiseksi istua pyödän ääreen ja alkaa piirtämään, mutta se vaatii tietyn fiiliksen.. Joskus peruskoulussa ollessani saatoin viikonkin istua vapaa ajallani vain kotona ja piirtää. En tehnyt mitään muuta kuin piirtänyt. Herranjumala sitä paperin määrää! Nykyisin hyvä jos edes kerran kuussa saan yhden piirroksen tehtyä. Harmittaa.

Miten niin joku sänkysi alla?
Ootko tehny solmun mieleen?
Rauha murusina maailmalla
Saanut pelosta kumppanin viereen
Sydän ei aukee sitä suojaamalla
Laula tuska pois tuudittamalla
Hyvässä sylissä taivaan alla - turvassa ain.

Jätkäjätkät - Sylissä Taivaan alla

Niin mitä liskoja - viel yks viskikola.

Moikuti.
Mulla on ihana vapaa vklp pitkästä aikaa! Valvoin tosi myöhään, mutta en lähtenyt minnekään, vaikka aluksi aioin. Satutin töissä selkäni sekä niskani ja olin ihan jumissa. Niinpä jäin kotiin istuksimaan. Heräsin aluksi samaan aikaan kuin kuin pari viikkoa tässä, mutta sitten menin takaisin nukkumaan.


Ajattelin kirjoitella meidän ihanasta liskosta. Tarkemmin sanoen minun liskostani, sillä toi toinen ei siitä kauhean innostunut ole. :p Mutta joo, mähän tollaisen halusin! Liskon nimi on Jaska, ja se tuli meille sattumalta. Isäni kautta sen sain, veloituksetta määrittelemättömäksi ajaksi "hoitoon". Entisellä omistajalla ei ollut sille paikkaa joten se tuli minun luokseni. Pienestä asti oon tykännyt liskoista, dinoista ja kaikenmaailman hirviöistä, joten isi rimpautti heti minulle, kun tiesi asiasta. (en siis koskaan kuitenkaan saanut mitään liskoa, vaikka kovasti halusin)



Tässä tapauksessa kannatti kuitenkin odottaa ja kärsiä lemmiketön aika lapsena, sillä tämä lisko on jotain niin tajuttoman upeaa! <3 Hänen enkun kielinen nimensä kuuluu "Green water Dragon". Se on ehkä mahtavin nimi, mitä voi liskolla olla. :D Lisäksi tuo on tosi fiksu ja järjettömän kiltti - ei osoita mieltään muuta kuin yhdelle pehmolelulleni. :--D Eikä sitäkään enää, kokeilimme juuri eilen ja pehmolelun sai laittaa Jaskiksen selkäänkin ilman ongelmia. Mutta tosiaan, kerran meillä oli koiravieras ja Jaska ärähti sille, vaikka oli itse terrassa ja koira katseli sylistä käsin lasin takaa liskoa. Veimme koiran pois ja seuraavana aamuna kokeilimme pehmolelun kanssa, mitä lisko sanoo. Huoneessa haisi vissiin vielä koira, sillä lisko sai kunnon hepulit pehmotiikeristä. Lisäksi tiikeri unohtui pyödälle, jonka lisko näkee ja tulimme hetken päästä ihmettelemään huoneeseen, että miksi Jaska on äkäinen ja hyppelee terrassa. Huomasimme sitten tiikerin pöydällä ja heti kun otin sen pois, lisko rauhoittui. ;>


Jaska saa juoksennella meidän lattialla. Otan hänet usein juoksemaan, kun olen yksin kotona, jos on muita ihmisiä, joutuu jokaista hieman vahtimaan, ettei kukaan vahingossa astu päälle tai muuta. Jaska nimittäin tuntuu turvaavaan vaaratilanteissa paikoillaan pysyttelemiseen, eikä se väistä jos jalan laskee häntä kohti! Nyt olen alkanut antaa myös enemmän kiipeilymahdollisuuksia liskolle. Jaska saa hypellä sohvalla ja kiivetä selkänojille, mutta koska meillä on (teko)nahkasohvat, minua pelottaa, että lisko lentää kuin leppäkeihäs lattialle, sillä eihän siitä pinnasta saa mitää otetta. Toisinaan laitan viltin sohvan päälle ja painelen sohvan väliin sen, jolloin pinta on hieman parempi Jaskan ottaa kiinni.


Olen miettinyt, olenko hieman outo, kun istun kotona. Katson telkkua ja pidän liskoa sylissä ja silittelen sitä. Toisinaan istun koneella ja Jaska on olkapäälläni..


Ai niin ja kerran, otin liskon terrasta kun tulin kaverin kanssa baarista. Jaska oli tosi kiltti ja sain hänet otettua terrasta ilman mitään vastaanhangoittelua. Pidin liskoa rinnallani, kunnes annoin sen kaverilleni, kun menin tekemään leipää. Kaverini naureskeli, kun Jaska nuokkui sylissäni, piti silmiä koko ajan kiinni. Kun nostin hänet ja hän pääsi toiseen syliin, pysyivät silmät auki. Tulin takaisin istumaan ja lisko siirrettiin syliini, jolloin alkoi taas nukkuminen. Kyllä se taitaa hajusta ja muusta tunnistaa milloin ollaan tutussa paikassa. :)



Jaska löytyy aina mistä milloinkin, kun olen päästänyt sen juoksentelemaan lattialle. Toisinaan se makaa monta tuntia paikoillaan ja toisinaan pidän sitä sitten vain sylissä, jossei ole intoa juosta. Toisinaan se ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kun se tahtoo liikkua koko ajan. Joskus se on sohvan alla, sohvalla, pyödän alla, keittiön lattialla, eteisessä, kenkätelineessä, pahvikasassa, lehtikorissa, sängyn alla, sängyn päällä tai missä ikinä.




Mun tasapaino on sortuvaa sorttia
Vaan korttitalo talvipuutarhan porttina
Aurinkona sydän ja se on särkyny niin monesti
Niin et omistaja luuli ennen et se on tulos sokeeksi
Mut mies on tottunu mieliala arvontaan
Valitettavasti enää ei poika pääse karvoistaan
Se on harvoin ku pään sisäl ei kummittele
Eikä koskaan ilman et jotain pientä tarjoillaan

Pyhimys - Liskojen yö

ps. Liskot on ihania! <3

Talonomistaja oli joku vuosi takaperin, talon omisti niin komian kuin linna.

Heips!
Vähän jäi tässä syyskuussa päivittely, kun alkoi tosiaan kakkostyö ja huomennakin olisi tiedossa 13.päivä töitä putkeen! Huih! Mutta sitten oliskin iiiihana vklp <3 Vapaata! Aah! Täydellistä!

Oon viime aikoina ollut tasaisesti väsynyt. Kumpikaan duuneistani ei ole fyysisti rankkaa, vaan suurimmaksi osaksi pientä tekemistä, papereiden ja muiden sumplimista. Lisäksi suurin osa päivistä on lyhyitä ja työkaverit kivoja, mutta työssäkäyminen on silti henkisesti rankkaa. Tai se, että on ollut töissä ja skarppina ja noussut ajoissa ja kun pääsee ajoissa kotiin, tuntuu melkein kuin olisi juossut maratonin. Ehkä mä olen vain jotenkin laiskistunut ja tottunut olemana kotona, röhnöttämään ja tekemään omiani. Ainahan mä olen omissa oloissani viihtynyt, mutta tuntuu, että se joidenkin ihmisten seurassa oleminen, koko päivän ajan, tekee jotenkin väsyneeksi!

Oon viettänyt vaihteeksi monia päiviä makoillen sohvalla ja kuunnellen musiikkia, katsellen telkkua ja vain jumittaen paikoillaan. Olisi kauheasti kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Tännekin oli tarkoitus laittaa pari kivaa postausta tässä kuussa, mutta eipä ole tullut laitettua. :x Mutta nyt mulla on kuvat ainakin yhteen postaukseen, joten lupaan toisenkin tässä kuussa kirjoitella. :)

Mutta joo, tässä kuvasarja mun kesänjälkeisestä hiusurakasta. Jatkotakut lähti pois (ehkä en ihan kaikista pystynyt luopumaan.. Köh) mutta suurin osa siis lähti. Muutenkin oli hurjasti juurikasvua, joten lieni ihan hyvä idea tuo värjääminen. :--d






Mullia oli mulla navetallinen
ja meijeri rahat ne riitti
mutta rahat minä vaihdoin hienoihin juomiin
ja herrat mua komiasti kiitti

Paleface - Talonomistaja

Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään!

Vielä ehtii kirjoitella elokuun puolella. Eiks se sit ole niin, että kesä on ohi? Oih ja voih, mä en kyllä tahtoisi, että kesä loppuu. :( Muutenkin meni aivan liian nopeasti. Kuten jo sanoinkin aiemmin; tuntui, etten mitään tehnyt, mutta silti aika meni todella nopsaan!

Siksi, päätin ensi kesää ajatellen alkaa listata asioita, joita aion ensi kesänä tehdä:
1) Käyn lintsillä. En edes muista, milloin viimeksi olen sen tehnyt!
2) Aion käydä myös Korkesaaressa. Myöskin tästä on vain lapsuusmuistot.
3) Piknik Suomenlinnassa. <3
4) Aion valvoa koko yön.
5) Haluan telttailla..
6) ..sekä myös nähdä auringonnousun sekä -laskun.
7) Haluan uida _meressä_.
8) Haluan tehdä kukkaseppeleen,
9) ja kerätä metsämansikoita ja vadelmia.

Tässä nyt on jotain, mitä äkkiseltään tuli mieleen. Aion pitää pöytälaatikossa listaa, jonne voin sitten lisäillä kaikkea mitä mieleen tulee. :)

Loppuun pari kivaa kuvaa viime kesältä.




Anna mulle maa ja taivas
Tarviin kaiken, saan sen, aamen
Baksit kassaan
Anna mulle kaikki rakkaudesta kultaan
Nälkä mul vaan syödes kasvaa

Tää on kaunista, menee hyvi
Te ette vaa tunne tätä siellä.

Leijonamieli & SP - Anna mulle

Sisu menny perille, suomalaista perinnet.

Tästä tuleekin tällainen pikapostaus, ensimmäinen johon en jaksa haalia kuvia. Kamera olisi tuossa, mutta tuskinpa mitään aiheeseen liittyvää saisin kuvattua ja lisäksi oma kone tilettää ihan kybällä, nii menis ikä ja terveys saada kuvat tänne. :<

Mutta huh mikä juttui toi Chilen kaivosmiesjupakka. Toi on niinkuin tosielämä versio Big Brotherista. Oikeasti, ajatelkaa nyt. Siellä on 33 kaivosmiestä, jotka ovat varmasti täysin erilaisia persoonia. Toiset tulevat juttuun, toiset eivät. He joutuvat kuitenkin olemaan sielä todella kauan. Lisäksi he joutuvat varmasti tekemään asioita, jotta pärjäävät siellä sekä tietysti heillä tulee olemaan todella tylsääkin. Ärstymystä ja turhautumista tuskin puuttuu. Muutenkin siellä on varmasti aivan hirveät oltavat, ajatella jotain peseytymismahdollisuuksia, tarpeiden tekoa ja haisevia ja likaisia vaatteita. Mutta jotain tavaraahan (ainakin ruokaa ja vettä sekä kirjeitä) he saavat sinne, mutta.. Herranjestas tuo on rankka kokemus heille!

Toisaalta varmasti kova koettelumus on meidän BB talokin. Siellä nuo asukkaat (anteeksi, asukaskokelaat) ovat. Ihanaa, kun tuo on vihdoin lähtenyt taas käyntiin, mutta ei voi muuta todeta, kuin että onpa värikästä porukkaa aikaisempiin vuosiin verrattuna! Jipijajeij! :--d Kaikki ihmiset ovat hyvin erilaisia ja persoonallisia, myös persoonallisen näköisiä ja nimet jäävät paremmin mieleen kuin aikaisempina vuosina. Ehdotonta plussaa kyllä tämän vuoden BB'n kannalta. :) Alokas kouluttaja on ihan hauska ja prätkä juttu oli todella voitokas. Mutta toisaalta en pidä alokas jutusta kauheasti. Extrassahan juontaja sanoi, että "Nyt on annettu katsojille valta valita asukkaat". Onkohan näin? Mielestäni, jos talossa on 13 ihmistä ja kaksi pudotetaan, ei se anna katsojille yhtään sen enempää valtaa valita ASUKKAITA kuin aiemminkaan. Joka kaudellahan on ollut äänestyksiä joissa kaikki ovat uhattuina. Mutta joo, eipä tässä vaiheessa voi sielä muuta sanoa kuin, että hyvät asukkaat on sinne valittu. Lisäksi odotan oikein innolla ja mielenkiinnolla talon muita osia, jotka luvattiin paljastaa tänään. Harmi, että olen töissä yhdeksään asti, mutta toivon, että alku menee nauhalle. :) Hih, mä oon ihan riippuvainen!

Järki lämpösenä, lasoli humalassa, aasch' tämmösenä hupus tuulipusakassa me.
Kumarassa pää, höyrysenä jää. Eikä jääny tuppi suussa nöyristelemään.
Hei tiiän neukan ytimestä syrjäytyny, keittiös kirjeiden kynäilyyn kyllästyny.
Lopat, lottovoittaja ois pari kyssää, räkänokka kuumottamas parlamentti bryssää.
Seinäl setelis vihreenä urkkii, retuta ketsuppipurkkii. "Suomi perkele"
Kuka voisi kantaa väsyneen heikon? Ottas reppuselkään vuorenpeikon.
Mis' lepää yks kätinen suomineito, ku mä kaadan Marskille Manskulla keitoja.
Voihan leijonaa me patriarkkil' full leivota, mä vedän päälle pilvenpeiton ja muutan heinämaan...

Asa - Suomi Prkl

Turvakamera tuijottaa, mun jokaista liikettä.

Näin kesän jäljiltä voisi olla aika postata muutamia lempparikuvia. Tuntuu, että kesä vain soljui kovaa vauhtia ohitse, enkä ehtinyt tekemään juurikaan mitään mitä halusin. Toki kesä ei vielä ole aivan kokonaan ohitse, mutta eipä tässä enää paljon ole jäljelläkään! Nyt olen varma, että ensi kesää odotellessa voisi kirjoitella itselleen listan, johon laittaisi kaikki ihanat asiat, mitä haluaisin tehdä. Kaikki kivat yöuinnit, paljainvarpain koetut kosteat nurmikot, auringonousut ja -laskut, koko yön valvomiset ja korkeasaaret sekä linnanmäet. Huh, eipä ole tänä kesänä paljon koettu. Tuntuu, etten tehnyt juuri mitään, mutta silti tein koko ajan jotain. Ja mitään ihmeellistä ei jäänyt mieleen. Ehkä lähinnä kahden viikon reissaaminen. Kumma juttu.



(Hoitohevoseni kantakirjattiin Teivossa II-palkinnolla tässä kesällä. Yksi reissuista jonka tein. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös liftausta juurikin tuolla reissulla!)

Pitkästä aikaa olen todella tyytyväinen takkuihini. Tatuointini voi leveästi. Kyllä, otin kesän alussa tatskan, josta olen ysiluokalta asti haaveillut! Olen tosi iloinen kun sain vihdoin aikaiseksi ja täytyy myöntää, että toisinaan vain istun ja katselen sitä! <3


Yksi suurimmista paheistani ja riippuvuuden aiheuttajista on palannut. Nimittäin BigBrother on jälleen täällä! Siitä aiheesta tulenkin varmasti kirjoittamaan. BB - mikä rakkaus! Jotenkin olen niin hurahtanut tähän sarjaan. Katsoin monta vuotta ennen Suomen omaa sarjaa Brittiläistä BB:tä äitini kanssa (2003?). Tuolloin ihailin ohjelmaa ja päätin, että joskus vielä itsekin hakisin ohjelmaan - olisi se Suomessa tai ei. Jon Tickle oli aivan järjettömän upea persoona, Federico oli myös omalla tavallaan loistava! Mutta Cameron. Ehdoton suosikkini alusta asti! Tykästyin myös Rayhin. Oi voi mitä muistoja tuleekin mieleen, kun muistelen tuota kautta. Vitsi, saisikohan sen jostain, niin voisi verestää muistoja ja katsoa.. Vaikka sitten kun tämä suomalainen kausi on taas takana ja tulee kauheat vieroitusoireet. :p Hih! Toisinaan toki tuntuu, että BB on mitä tylsin ja ärsyttävin ohjelma ja pakko myöntää ainakin tämä asia: Suomalainen BB on ainakin tähän asti ollut aikamoista kuraa. Ulkomaisissa tapahtuu jatkuvasti eikä pääosassa ole yhdessä nyhväily ja peiton heiluttelu, vaan kaikki uskomattoman hullu ja piristävä tekeminen. Suomalaisissa versioissa on joka kausi ollut toinen tylsempiä tehtäviä ja keskitytty enemmän riitoihin ja seksiin. Tylsää. Niitä on muuallakin kuin talossa. Sitä paitsi ekojen kausien parhaat muistot ainakin itselle jäi tehtävistä. Ainakin niistä joissa poikien piti virkata tietty pätkä jossain ajassa ja jossa kaksi henkilöä laitettiin käsistään yhteen ja piti olla pitkän aikaa sidottuina toisiinsa. Joka asia piti tehdä yhdessä ja parit oli arvottu sattumanvaraisesti. Ilmapallojen pumppaus, tanssiminen oman kappaleen aikana (joka soi milloin tahansa) ja Diktatuuri ovat oleet mielestäni hyviä viikkotehtäviä. Viime kauden slummi jako oli typerä. Se olisi ollut jonkin aikaa hyvä, mutta toi meni jo siihen, että koko kausi oli sitä yhtä ja samaa!

Sitten näitä kesäkuvia:


Nämä ovat Yyteristä, jossa olimme juhannusta juhlimassa. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy rantojen suurin valas. Okei, jotain känniläisiä, jotka olivat nukahtaneet rannalle. Toinen ei päässyt millään ylös ja kaatuili yrittäessään laittaa housuka. Niinpä tuo sen kaveri auttoi sille housuja tuossa. Toisinaan kaatuivat molemmat..



Sitten on kuvia Kaajanista isomummoni luota. Maailman rakkain kissa<3 Mielestäni tuo vasemmanpuoleinen on kesäni paras kesäkuva!






Ja nämä taas ovat meidän kaveriporukalla tehdyltä reissulta. Kierrettiin ympäri Suomea. Käytiin Orivedellä, Savonlinnassa, Lieksassa sekä Vuokatissa. Vuokatissa oli Pipefestit, johon reissumme päättyi ja jonne tuli sitten muitakin kavereita. :)

Turvakamera tuijottaa
Mun jokaista liikettä
Ne tunnistaa mut massasta
Parista piirteestä
Se fakta ei unohdu
Ees kovassa kiireessä

Meen sisään
Ku julkinen tila on liian viileetä
Kassakone rekisteröi ostotapahtuman
Et hyllyt osaa täyttää
Oikee herra stockman

Ottomaatti tietää
Millon ja paljon mä nostan
Ostan ainoastaan käteisellä
Koska mä kostan

Puhelin kertoo
Mun sijainnin sentilleen
Ja välistystiedot
Millon alan heräilee
Unen ja valvetilan välissä
Mun aivot hyräilee
Tää ei oo sun parhaaks
Joku vaan kyräilee

Ritarikunta - Väkisinkin flippaa f. Jodarok

Viisautta haettu, vastuuta paettu - myös, sitä kutsutaan työks.

Heipati hei.
Mä oon pitänyt aikamoisen tauon - huomaamattani! :---d Nyt mä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. :f Enks mä tee niin aina?


Mulla on _välivuosi_. Se tarkoittaa, että mä valmistuin, mutta missasin (tahallani tai tahattomasti) kevään haut ja kappas - välivuosi edessä. En olis jaksanut millään jatkaa opiskelua. 13 vuotta koulua takana. Tää on hyvä väli pysähtyä ja vähän miettiä. Kuulostella ja kelailla. Toisaalta mä olen ollut ahkera ja keksinyt jo mihin haen. En aio sitä kelailla, päätin sen ja niin teen. Mutta sen sijaan, yritän keretä elämään tulevan vuoden aikana. Tosi outoa kyllä, kun ei ollutkaan koulua jota odottaa elokuussa. Siihen on jo niin tottunut. Mut sellaista se on. Kaikki on kasvatettu siihen ja liian tottuneita miettimään asiaa!


Okei, mä oon ehkä hieman tylsistynyt tällä hetkellä. Oon yksin kotona ja mietin, miksi ihmeessä en oo nukkumassa. Oikeesti.


Niinpä muokkaan pari kivaa kuvaa. Jotain väriä ja päivitystä blogiin. Mitä merkitystä tälläkin on? Ei oikeesti _mitään_. Vaikka omaa mieltähän se piristää. Tai on piristävinään.. Mutta seuraavalla kerralla postaan kesäkuvia - niitä parhaita! <3 Lisäksi aion tehdä pienen kertauksen takkujeni kehityksestä. <3

Haluisit olla vaan
Mut se ei oo mahollist
Raadat ku koira
Koska se on pakollist
On se niin raadollist
Mut tulee sanomist
Jos et oo vaan niinku muut.

Solonen - Rehellinen rikollinen