lauantai 5. joulukuuta 2009

My babe, I know she love me, my babe

Tervehdys ihmiset.
Hihii, mä tulin just Swengistä katsomasta "Anna mulle lovee" esitystä. Se oli aika hauska, välillä oli vähän hidas ja todettiin, että aikamoista vuoristorataa. Mutta siis kaikkiaan tykkäsin kovasti. :)

Ja mitäs muuta. Niin joo, voisin mainita, että oon innostunut ihana sikana yhdestä kivasta jutusta. Sellaisesta väkertelyhommasta, josta aion vielä blogailla enempikin. Jätän teidät miettimään tätä, mutta palaan siihen joskus vähän myöhemmin..

Tässä pieni hetki vierähtänyt, perästä tulee mielipiteeni viime blogauksessa mainitsemastani leffasta. :) Cadillac Records oli just niin hyvä kuin mitä oletinkin. Se oli kiinnostava, svengaava ja sävähdyttävä. Oli mielenkiintoista nähdä tarina esim. Rolling Stonesin, Beach Boysien ja muiden näiden kaltaisten, kaikkien tuntevien bändien esikuvista! Yhdessä kohdassa Muddy Watersin suuret fanit saapuvat äänittämään - nimesivät bandinsäkin tämän biisin mukaan - he olivat Rolling Stones! :)
Tämä tositarina kertoi myös mielenkiintoisesti levy-yhtiön pyörittämisestä ja tavallisten ihmisten haaveista ja toiveista. Välillä Lenillä (Adrien Brody) meni huonommin, välillä paremmin. Paineet olivat kovat ja joka suunnalta oli jonkinlaisia odotuksia. Lopulta Cadillac Records vei Lenin mukanaan.

Elokuvassa vilahteli kuuluisia nimiä 50- ja 60-luvuilta. esim. Chuck Berry (Mos Def) joka yhdisti lopullisesti valkoisten ja mustien välit. Ihana Etta James (Beyoncé Knowles) <3 Willie Dixon (Cedric the Entertainer), Mick Jagger (Joshua Alscher)..
Koskaan en ole ollut kauhean kiinnostunut historiasta, mutta jotenkin viime aikoina on tällaiset henkilöihin perehtyvät, tositapahtumiin perustuvat elokuva kiinnostaa! Ihan ensimmäisenä tässä leffassa sykähdytti cd:n korsitelu, avasin kotelon ja leffa oli tehty LP:n näköiseksi. <3

Elokuvan raastavin kohta lieni kun tajusi Little Walterin joutuneen rappiolle ja pystyi jo arvaamaan, että tämä tulee kuolemaan elokuvan aikana. Poliisi hakkasi Walterin päätä auton konepeltiin ja silti tää herjasi poliiseja. Siinä vaiheessa viimeistään pystyi jo arvaamaan mitä tulee tapahtumaan.
Joidenkin muiden osalta tarina oli hieman valoisampi, tosin kaikkihan ovat vain ihmisiä ja kaikilla on hyviä sekä huonoja hetkiä sekä puolia. Muddy Waterskaan ei ollut mikään pyhimys, vaikka vaikuttikin oikeudenmukaiselta ja kiltiltä. Wolf oli puolestaan erittäin karmiva henkilö.

Mielestäni kaikki näyttelijät onnistuivat hyvin, tosin en ole nähnyt näitä henkilöitä aitoina omina itseinään, joten en osaas sanoa, jäljittelivätkö he näitä oikeita henkilöitä hyvin, mutta mielestäni kukaan ei vaikuttanut teennäiseltä tai muutenkaan ollut epävarma. Katsoin elokuvan suurella mielenkiinnolla, enkä joutunut pettymään.

Tykkäsin näistä autoista! "My wife is going to drive a cadillac."

Little Walter - My Babe (elokuvasta Cadillac Records)

Ps. Lovee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti