Nopeet syö hitaiden vitamiinit.

Heipparallaa!
Nyt on hyvin aikaa kirjoitella, kun oon tässä kipeänä kotona istuskelemassa. :P Jotenkin aina oon tosi vähän kotona, en ikinä ainakaan kerkee kirjoittelemaan tänne mitään! Mutta tosiaan, itselläni ei ole ainakaan possunuhaa alias sikainfluenssaa, kuten monet sen tuntevat. Kuumetta ei ole taivaan kiitos ollut, vähän pelotti kun tämä tauti alkoi lämmön nousulla, mutta onneksi se katosi sitten ekana päivänä. Päänsärkyä ja kurkkukipua, äänenlähtöä ja sairasta yskää. Ja viimeisimpänä nyt tukkoisuutta.

Elikä voisin ensin mainita tuosta tavastani, jota ei välttämättä kovin moni ole huomannut. Siis niistäkään parista jotka ehkä tätä lueskelevat! Elikä jokaisessa postauksessa pyrin laittamaan otsikon, ja loppu lyriikat jostain biisistä, joka mielestäni jollain tasolla sopii tekstiin. Aina en saa tietenkään ajatusta kulkemaan niin hyvin, että löytäisin jonkun sopivan biisin, tai muuten vain olen innostunut popittamaan jotain biisiä ja tahdon vain mainita sen. Elikä otsikko ja loppusanat on aina samasta biisitä. :) Ja tällä kertaa nyt tulee pitkälti loppusanoja, sillä tässä biisissä on niin monta kohtaa, jotka haluan alleviivata. Ja jotka muutenkin nyt viime aikoina on koskettanut!

Eli tuossa viikko sitten tuli kaksi vuotta täyteen siitä, kun paras ystäväni kuoli. Vieläkin tuntuu vaikealta käydä haudalla. Tuntuu vaan niin epäreilulta.. Viime yönä sitten säikäytti toden teolla, kun poikkis soitti, että oli juuri ollut kolarissa! Onneksi ei ollut mitään käynyt, siis henkilövahingoilta ja vammoilta säästyttiin, mutta se pelotti. Oikeasti, tuli tajuttoman kylmä ja rupesin miettimään kaikkea, että olisi tosi surullista, jos ensin paras ystävä on kuollut ja sitten kaksi vuotta ja viikko myöhemmin kuolisi taas maailman tärkein ihminen. Se olisi niin tajuttoman kauheaa. En ymmärrä miksi ajattelin tuollaisia, mutta jotenkin se vain tuntui niin uskomattomalta. Onneksi pari tuntia myöhemmin kulta tuli kotiin ja pötköttämään kainaloon. En pysty enää elämään ilman toista! <3

Innostuksissani - joulun kunniaksi tietysti - tilasin HM:ltä villapaidan sekä pari toppia ja yhden bilepaidan. <3 Lisäksi tilasin nenäkoruja netisä. Yksi päivä ostin pitkään haaveilemani kengät Prismakeskuksessa olevasta kenkäkaupasta. Oon aina käynyt niitä hipelöimässä ja nyt päätin ne itselleni lunastaa. Näin joulun alla ei edes huomaa, kun tulee tuhlattua aivan liikaa kaikkeen turhaan, ajattelee vain sitä, että kohta on joulu! "No hei, ostan tämän itselleni joululahjaksi." Kaiken voi perustella sillä! No mutta, ei sillä, turhahan se on tällaisia miettiä. Olisi vain tarkoitus säästää rahaa, jotta joskus pääsisi muuttamaan omilleen kotoa. ;) Ja hei, noi kengät. Niin namun väriset, ihanat karvat ja aivan tajuttoman söpöt! Okei, turha perustella, kyl sä tiiät ;)

Tänää katselin yhden elokuvan, kun tosiaan kotona sairastelen. Eilen katsoin muuten telkusta Ace Ventura - lemmikkidekkarin. Vitsi se olikin hauska, en pitkiin aikoihin ole sitä nähnyt, joskus ihan pentuna viimeksi. Mutta se oli ihan perus hyvä Carrey komedia. <3Yacoubian - Talo Kairossa. Se on draama. Jotenkin muhun vaan vetoaa tollaiset täysin vieraiden maiden ja kulttuurien draamat. Elokuvat, joiden budjetti ei välttämättä lukeudu niihin suurimpiin, joiden näyttelijöitä ei ehkä tunneta muista teoksista. Elokuvat, jotka tuntuvat todellisilta, joiden voi oikeasti uskoa tapahtuvat. On kiehtovaa nähdä erilaisten ihmisten elämää - oikeasti täysin erilaista elämää kuin omani! Tämäki elokuva, se saattoi olla tylsähkö, jotenkin paikallaan polkeva. Oikeastaan siinä ei edes tapahtunut mitään kovin radikaalia, mielenosoittaja ammuttiin ja jotkut henkilöt saatiin kiinni petipuuhista. Mutta se oli todentuntuista, voin täysin kuvitella, että elämä jossain on tuollaista. Maassa, jossa naisten oikeuksia poljetaan, jossa jokainen nainen joutuu tekemään seksistisiä asioita saadakseen tai pitääkseen työnsä! Miehiä jotka ovat kiinnostuneita leikkimään kuninkaita, lapsia jotka joutuvat todistamaan perheriitoja ja -väkivaltaa. Perheitä, kymmeniä perheitä jotka joutuvat elämään talojen katoilla. Se on kiehtovaa. Niin erilaista, mahdotonta. Ja kuitenkin niin mahdollista jossain muualla kuin täällä. Oikeasti. Ja ehdottomasti elokuvassa oli kiehtovinta se, kuinka tuntui olevan olemassa vain yksi nainen, joka ei tahtonut alistua miesten hyväksikäyttöön ja likaisuuteen, pitääkseen työnsä. Tämä nainen - nuori, kaunis nainen - löysi ystävän 65-vuotiaasta miehestä. Tämä ei pyytänyt naiselta sitä mitä jokainen muu mies tuntui pitävän itsestäänselvyytenä. He loivat eriskummallisen ystävyyden, joka tuotti kaunista hedelmää elokuvan lopussa. Todella kiehtovaa! Kouluarvosanaksi voisin elokuvalle antaa 9½. En osaa sanoa miten elokuva olisi voinut olla prempi, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille, jotka eivät kyllästy 2 tunnin ja 49 minuutin mittaiseen rajuun mutta silti hitaaseen draamaan. Kaikille joita kiinnostaa millaista sinunkin elämä voisi olla, jos olisi käynyt toisin.

Aseen takana on mies, ja sen takana on mies, ja sen takana on me, ja me ollaan ne, jotka liipasint painaa ja ku liipasint painaa se, ja joku on vainaa.

Katinkultaa on kultanen keskitie
Se tie vaan puolitiehen vie
Kenen vuoksi sä kuolet, vannot, vannot, kautta kivekset ja kannot
Nään nollii ja ykkösii, ei puolikkaita
Joko otat puolestani luodin taikka et ota, ja se on sillä sipuli
tiputin sut siltä seisomalta, semiksi sut niputin
Semi on spede, semismi on sairaus
Semi on semihyvän läpän lainaus
Semi on ikioma leibelin sainaus
Se on väärinpäin imes, mun dikkii
Älä oo se semi, oo se syy, hei sun täytyy heittäytyy
Kannustan hifkii, vaan vittuillakseni
Paska on aina parempi ku semi
Heikki Kuula - Asenne (remix) <3