Hummani hei! Hummani hei! Huputiti-hummani hei!

Huputitihei!
En oikein tiedä mistä mielenkiintoisesta mä kertoisin - kas, eihän mulle ole mitään kummempia tapahtunut! :D Tai no sunnuntaina kierreltiin heppoja katsomassa. Isi nimittäin osti osuuden ravihevosesta, joten meidän piti käydä sitä katsomassa. Ja lisäksi meillä oli tuttuja mukana, niin käytiin katsomassa "meidän" hepan veljeä ja emää. Mun piti ottaa kamera mukaan ja olin luvannut ottaa kuvia näistä hepoista. :) Menomatkalla satoi kauheasti, joten alkoi iljettää koko päivä jossai mudassa ja sateessa ja yrittää ottaa jotein kuvia! Mutta onneksi kun päästiin perille, ei enää satanut ollenkaan. Eikä missään muuallakaan (käytiin siis kolmessa eri paikassa) satanut, joten päivä meni oikein kivasti.
Eli ensimmäinen paikka missä tsekattiin tämä nuorin näistä. Sitten käytiin katsomassa se isin heppa, jonka jälkeen käytiin vielä näiden emää katsomassa. Silloin oli jo niin pimeää, etten jaksanut alkaa säätämään kamerani kanssa, jotta olisin saanut kuvia napsittua. Tässä kun katselin kuvasatoa niin ei voi muuta todeta, kuin että parempiakin kuvia on tullut joskus otettua. :P

Mutta nyt syömään ja suihkuun ja puoli viideksi töihin, lupasin mennä auttamaan kun työkaveri tartti pois vuoronsa. Oon kuitenkin hirveen väsyny (pari viime yötä menny tosi huonosti nukkuen, bout kolmen aikaan päässy vasta untenmaille) joten sovittiin että mä meen aluks ja toinen tulee sit illemmalla töihin.

Ja tässä vielä kuvia sieltä heppatalleilta ja mun suosikkiotokset:

1. sija Jotenkin tyksin tästä kuvasta ihan hurjasti. Heti sen ottamishetkellä tykästyin. Värit oli silleen kohdallaan ja vähän tollainen erilainen kuva kuin normi pääkuva. :) Vaikka oli hämärää ja tääkin varsa oli tumma, se erottuu hienosti. Tykkään! <3

2. sija Eli tää on kans näitä joiden ottamisen kanssa on sytyttänyt. Ja täysin tilannekuva. Huomaa miten ihminen kiinnostaa varsaa ja tosiaan kans silleen säädöiltään onnistunut kuva. :)

3. sija Tää oli kans ottamishetkestä lähtien kiva kuva, ensin noi kaverukset pussaili, mutta siitä en saanut kuvaa. :c Sain sitten tällaisen ihan kivan vierekkäis kuvan, tosiaan värit ja kuvan onnistuminen oloista huolimatta hieno! Tää tuo kivasti esiin tota rotujen välistä eroa. Kun kaikki olivat tuola samanikäisiä (kuukausien heittoja ehkä) niin tuosta päästäkin huomaa kuinka noi on ihan eri rotuisia. :)

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma,
ja varjot ne tietäni peittää.

Jukka Poika - Juokse sinä humma

Löydän nurmikosta kuluneet peuran jäljet.

Hihii!
Olen tässä kovasti innostunut taas piirtämisestä. Monen monituista töherryksistä täyttynyttä paperia on vallannut mun kirjoituspöydän "piirretyt paperit" -laatikon! Huih! Se on tosi mukavaa, mutta toisaalta välillä ärsyttää, kun on aikaa piirtää, mutta ei vaan yksinkertaisesti innosta piirtää. Ja sitten toisinaan kädet syyhyten tekee mieli uppoutua johonkin biisiin ja piirrellä jotain ihanuuksia, silloin useimmiten en ole kotona, tai sitten odottelen kultaa töistä, eikä aikaa juurikaan ole. Puhuttiin, että kun tuntuu ettei tee yhtää mitään, mitään ei saa aikaan, mutta silti tahtoisi tehdä kaikkea eikä ikinä ole aikaa! Se on kummallista, miten voi samaan aikaan olla kiireinen ja kädet täynnä töitä, mutta silti olla niin tekemättä mitään!

Sain onneksi jotain aikaan kuluneella viikolla, vaikka sairastelinkin. Hiukset sain värjättyä, mutta en jaksanut enää niitä sen värjäyksen jälkeen alkaa korjailla. :p Harottavat nyt vähän miten sattuu, mutta ei se mitään. Nenäkorukin tosiaan on jo aikaa sitten ilmestynyt nenääni, siitä taisinkin jotain jo joskus mainita. Sain tilattua uusia koruja ja nyt ihana tähti koristaa nenääni. <3
Joululahjoja olen miettinyt ja vähän stressannutkin joulua. Uuh. Mulla ei ole mitään hajua missä ja miten joulu tulee vietettyä, mutta toisaalta oman kullan kanssa aion olla, sekä käydä haudalla. Hmm. Muuta varmaa ei vielä ole, mutta eiköhän sekin sitten aikanaan järjesty. :) Turha sitä on stressata mitään, mistä ei oikein voi tehdä suunitelmiakaan!

Joo ja mun piirrustustyyli nyt on mitä on. :D Sarjakuvamaista ja paljon värejä, moniselitteisiä tuherruksia tuskin teen, lähinnä tuollaisia tarkalleen viilattuja ja väritettyjä kuvia. Hmm. Pitäköön kuka pitää. Tykkään paljon värittää, se on paras osa kun piirtää jotain kuvaa. Kuvan suunnitteluvaiheessa jo mietin, kuinka pääsen lopussa värittämään kuvaa! :D Voisin joku kerta laittaa jotain tosi vanhoja piirrustuksia tänne. Ja jotain vanhoja maalauksia. Ne on myös tollaisia sarjakuvamaisia, mutta jotkut oli muistaakseni ihan ok. Joskus kun innostuin maalaamaan. Ikinä yläasteen aikana en suostunut maalaamaan, tai ainakaan yrittämään kunnolla. Sittemmin kiinnostus heräsi, kuten nytkin. Pitäisi vaan saada inspis ja aikaa, niin voisi harjoitella! Hmm.. Voisin tästä kohta poistuakin piirtämään.. mm.. Etenkin toi tän postauksen biisi mua kiehtoo, sen tahtoisin piirtää..

Niin ja tänään kiinnitettiin koulussa meidän hienoja avoimien ovien päivän julisteita! Iih, niistä tuli niin kivoja! Viimeksi painon jälkeen niistä tuli kauheita, hirveän värisiä pikselimössöjä. :c Nyt tehtiin oikein vartavasten sellaisia suoraviivaisia ja -värisiä julisteita, joiden painon kanssa ei niin pahasti voisi kusta. Joten, lopputuloksena erittäin kivoja julisteita! Tykkään! <3 Suunnittelin ne aika pitkälti itse, ja olen tosi tyytyväinen. <3

Mä näin susta unta, peuran hahmossa tulit mua hakemaan.
Sanoit tulvan tulevan, pyysit mua kanssasi pakenemaan.
Mä näin susta unta, peuran hahmossa tulit mua hakemaan.
Mä en kyennyt vastaamaan.
(Vesi tuli, vei kaiken mukanaan)
Don Huonot - Kaunis painajainen

Nopeet syö hitaiden vitamiinit.

Heipparallaa!
Nyt on hyvin aikaa kirjoitella, kun oon tässä kipeänä kotona istuskelemassa. :P Jotenkin aina oon tosi vähän kotona, en ikinä ainakaan kerkee kirjoittelemaan tänne mitään! Mutta tosiaan, itselläni ei ole ainakaan possunuhaa alias sikainfluenssaa, kuten monet sen tuntevat. Kuumetta ei ole taivaan kiitos ollut, vähän pelotti kun tämä tauti alkoi lämmön nousulla, mutta onneksi se katosi sitten ekana päivänä. Päänsärkyä ja kurkkukipua, äänenlähtöä ja sairasta yskää. Ja viimeisimpänä nyt tukkoisuutta.

Elikä voisin ensin mainita tuosta tavastani, jota ei välttämättä kovin moni ole huomannut. Siis niistäkään parista jotka ehkä tätä lueskelevat! Elikä jokaisessa postauksessa pyrin laittamaan otsikon, ja loppu lyriikat jostain biisistä, joka mielestäni jollain tasolla sopii tekstiin. Aina en saa tietenkään ajatusta kulkemaan niin hyvin, että löytäisin jonkun sopivan biisin, tai muuten vain olen innostunut popittamaan jotain biisiä ja tahdon vain mainita sen. Elikä otsikko ja loppusanat on aina samasta biisitä. :) Ja tällä kertaa nyt tulee pitkälti loppusanoja, sillä tässä biisissä on niin monta kohtaa, jotka haluan alleviivata. Ja jotka muutenkin nyt viime aikoina on koskettanut!

Eli tuossa viikko sitten tuli kaksi vuotta täyteen siitä, kun paras ystäväni kuoli. Vieläkin tuntuu vaikealta käydä haudalla. Tuntuu vaan niin epäreilulta.. Viime yönä sitten säikäytti toden teolla, kun poikkis soitti, että oli juuri ollut kolarissa! Onneksi ei ollut mitään käynyt, siis henkilövahingoilta ja vammoilta säästyttiin, mutta se pelotti. Oikeasti, tuli tajuttoman kylmä ja rupesin miettimään kaikkea, että olisi tosi surullista, jos ensin paras ystävä on kuollut ja sitten kaksi vuotta ja viikko myöhemmin kuolisi taas maailman tärkein ihminen. Se olisi niin tajuttoman kauheaa. En ymmärrä miksi ajattelin tuollaisia, mutta jotenkin se vain tuntui niin uskomattomalta. Onneksi pari tuntia myöhemmin kulta tuli kotiin ja pötköttämään kainaloon. En pysty enää elämään ilman toista! <3

Innostuksissani - joulun kunniaksi tietysti - tilasin HM:ltä villapaidan sekä pari toppia ja yhden bilepaidan. <3 Lisäksi tilasin nenäkoruja netisä. Yksi päivä ostin pitkään haaveilemani kengät Prismakeskuksessa olevasta kenkäkaupasta. Oon aina käynyt niitä hipelöimässä ja nyt päätin ne itselleni lunastaa. Näin joulun alla ei edes huomaa, kun tulee tuhlattua aivan liikaa kaikkeen turhaan, ajattelee vain sitä, että kohta on joulu! "No hei, ostan tämän itselleni joululahjaksi." Kaiken voi perustella sillä! No mutta, ei sillä, turhahan se on tällaisia miettiä. Olisi vain tarkoitus säästää rahaa, jotta joskus pääsisi muuttamaan omilleen kotoa. ;) Ja hei, noi kengät. Niin namun väriset, ihanat karvat ja aivan tajuttoman söpöt! Okei, turha perustella, kyl sä tiiät ;)

Tänää katselin yhden elokuvan, kun tosiaan kotona sairastelen. Eilen katsoin muuten telkusta Ace Ventura - lemmikkidekkarin. Vitsi se olikin hauska, en pitkiin aikoihin ole sitä nähnyt, joskus ihan pentuna viimeksi. Mutta se oli ihan perus hyvä Carrey komedia. <3Yacoubian - Talo Kairossa. Se on draama. Jotenkin muhun vaan vetoaa tollaiset täysin vieraiden maiden ja kulttuurien draamat. Elokuvat, joiden budjetti ei välttämättä lukeudu niihin suurimpiin, joiden näyttelijöitä ei ehkä tunneta muista teoksista. Elokuvat, jotka tuntuvat todellisilta, joiden voi oikeasti uskoa tapahtuvat. On kiehtovaa nähdä erilaisten ihmisten elämää - oikeasti täysin erilaista elämää kuin omani! Tämäki elokuva, se saattoi olla tylsähkö, jotenkin paikallaan polkeva. Oikeastaan siinä ei edes tapahtunut mitään kovin radikaalia, mielenosoittaja ammuttiin ja jotkut henkilöt saatiin kiinni petipuuhista. Mutta se oli todentuntuista, voin täysin kuvitella, että elämä jossain on tuollaista. Maassa, jossa naisten oikeuksia poljetaan, jossa jokainen nainen joutuu tekemään seksistisiä asioita saadakseen tai pitääkseen työnsä! Miehiä jotka ovat kiinnostuneita leikkimään kuninkaita, lapsia jotka joutuvat todistamaan perheriitoja ja -väkivaltaa. Perheitä, kymmeniä perheitä jotka joutuvat elämään talojen katoilla. Se on kiehtovaa. Niin erilaista, mahdotonta. Ja kuitenkin niin mahdollista jossain muualla kuin täällä. Oikeasti. Ja ehdottomasti elokuvassa oli kiehtovinta se, kuinka tuntui olevan olemassa vain yksi nainen, joka ei tahtonut alistua miesten hyväksikäyttöön ja likaisuuteen, pitääkseen työnsä. Tämä nainen - nuori, kaunis nainen - löysi ystävän 65-vuotiaasta miehestä. Tämä ei pyytänyt naiselta sitä mitä jokainen muu mies tuntui pitävän itsestäänselvyytenä. He loivat eriskummallisen ystävyyden, joka tuotti kaunista hedelmää elokuvan lopussa. Todella kiehtovaa! Kouluarvosanaksi voisin elokuvalle antaa 9½. En osaa sanoa miten elokuva olisi voinut olla prempi, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille, jotka eivät kyllästy 2 tunnin ja 49 minuutin mittaiseen rajuun mutta silti hitaaseen draamaan. Kaikille joita kiinnostaa millaista sinunkin elämä voisi olla, jos olisi käynyt toisin.

Aseen takana on mies, ja sen takana on mies, ja sen takana on me, ja me ollaan ne, jotka liipasint painaa ja ku liipasint painaa se, ja joku on vainaa.

Katinkultaa on kultanen keskitie
Se tie vaan puolitiehen vie
Kenen vuoksi sä kuolet, vannot, vannot, kautta kivekset ja kannot
Nään nollii ja ykkösii, ei puolikkaita
Joko otat puolestani luodin taikka et ota, ja se on sillä sipuli
tiputin sut siltä seisomalta, semiksi sut niputin
Semi on spede, semismi on sairaus
Semi on semihyvän läpän lainaus
Semi on ikioma leibelin sainaus
Se on väärinpäin imes, mun dikkii
Älä oo se semi, oo se syy, hei sun täytyy heittäytyy
Kannustan hifkii, vaan vittuillakseni
Paska on aina parempi ku semi
Heikki Kuula - Asenne (remix) <3