Hyvässä sylissä taivaan alla - turvassa ain.

Hihii!
Oon ihan onnessani - ostin nimittäin pitkään haaveilemani kalansilmä objektiivin! Uuh, se on upea kapistus! Jotenkin vaan rakastan tollaisia fisheye kuvia. *rakkaus* Heti kun hain tuon postista, istuin alas ja aloin räpsiä kuvia sillä.


Pitäisi joku päivä mennä ulos ottamaan kuvia. Myös ihan normi objiskalla, noin luonnon kauneuden vuoksi. Rakastan syksyn värejä! Punaista ja keltaista ja oranssia. Toisaalta ne kielivät luonnon kuolemasta omalla tavallaan, mutta silti nuo värit ja niiden intensiivisyys kiehtoo aivan valtavasti. Jotenkin se, että miten luonnosta voi tulla jotain noin voimakkaan väristä, kun kuitenkin loppujen lopuksi ihminen tekee itse koko ajan enemmän ja enemmän, eikä luonnon aikaan saamat asiat välttämättä tunnu ihmisestä niin suurelta.. Ukonilma on myös sellainen ihme, jota ei voi kuin ihastella.




Samalla kun postissa kipaisin, pyörähdin myös suomalaisessa. Siellä oli ale ja kas kummaa taas sattui jotain alesta matkaani.. :--d Kotona kaiveli kirjakaupan kassia ja löysin sieltä "Kissa-eläimet" -kirjan sekä "Pohjois-Amerikan Intiaanit" kuvakokoelmakirjan. Lisäksi ostin muutamia yliviivaustusseja. Intiaanit ovat aina kiehtoneet ja muistanpa ostaneeni myös intiaaneista kertovan kirjan "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen" suomalaisen alesta jotain vuosia takaperin. Kun selailin tuon kirjan upeita valokuvia, tuli kauhea innostus maalata tai piirtää intiaaneja.




Vaikka ne ovat aina kiehtoneet, en jotenkin ole ikinä päätynyt piirtämään intiaaneja. Aika jännä, koska mulla oli kuitenkin selvästi intiaani-kausi yhdessä vaiheessa menossa ja selailemalla piirroksiani voi aikalailla sanoa mitä olen erityisesti fanittanut mihinkin aikaan. Intiaaneja ei kuitenkaan löydy mistään pöytälaatikon kätköistä! Nyt, kun rupesin miettimään, niin eipä taida enää niitä piirrustuksiani oikein löytyä vuosien takaa. Muuton yhteydessä en muista niitä nähneeni, joten lienevät päätyneen kaatikselle. Vanhoja piirrustuksiahan oli kellari pullollaan - pahvilaatikoita laatikoiden perään. Nykyisin sitä ei ehkä uskoisi, kun parin viime vuoden aikana olen piirtänyt ehkä muutamia kymmeniä piirrustuksia! Se on yksi asioista, mikä harmittaa vietävästi. Pitäisi vain jotenkin saada aikaiseksi istua pyödän ääreen ja alkaa piirtämään, mutta se vaatii tietyn fiiliksen.. Joskus peruskoulussa ollessani saatoin viikonkin istua vapaa ajallani vain kotona ja piirtää. En tehnyt mitään muuta kuin piirtänyt. Herranjumala sitä paperin määrää! Nykyisin hyvä jos edes kerran kuussa saan yhden piirroksen tehtyä. Harmittaa.

Miten niin joku sänkysi alla?
Ootko tehny solmun mieleen?
Rauha murusina maailmalla
Saanut pelosta kumppanin viereen
Sydän ei aukee sitä suojaamalla
Laula tuska pois tuudittamalla
Hyvässä sylissä taivaan alla - turvassa ain.

Jätkäjätkät - Sylissä Taivaan alla

Niin mitä liskoja - viel yks viskikola.

Moikuti.
Mulla on ihana vapaa vklp pitkästä aikaa! Valvoin tosi myöhään, mutta en lähtenyt minnekään, vaikka aluksi aioin. Satutin töissä selkäni sekä niskani ja olin ihan jumissa. Niinpä jäin kotiin istuksimaan. Heräsin aluksi samaan aikaan kuin kuin pari viikkoa tässä, mutta sitten menin takaisin nukkumaan.


Ajattelin kirjoitella meidän ihanasta liskosta. Tarkemmin sanoen minun liskostani, sillä toi toinen ei siitä kauhean innostunut ole. :p Mutta joo, mähän tollaisen halusin! Liskon nimi on Jaska, ja se tuli meille sattumalta. Isäni kautta sen sain, veloituksetta määrittelemättömäksi ajaksi "hoitoon". Entisellä omistajalla ei ollut sille paikkaa joten se tuli minun luokseni. Pienestä asti oon tykännyt liskoista, dinoista ja kaikenmaailman hirviöistä, joten isi rimpautti heti minulle, kun tiesi asiasta. (en siis koskaan kuitenkaan saanut mitään liskoa, vaikka kovasti halusin)



Tässä tapauksessa kannatti kuitenkin odottaa ja kärsiä lemmiketön aika lapsena, sillä tämä lisko on jotain niin tajuttoman upeaa! <3 Hänen enkun kielinen nimensä kuuluu "Green water Dragon". Se on ehkä mahtavin nimi, mitä voi liskolla olla. :D Lisäksi tuo on tosi fiksu ja järjettömän kiltti - ei osoita mieltään muuta kuin yhdelle pehmolelulleni. :--D Eikä sitäkään enää, kokeilimme juuri eilen ja pehmolelun sai laittaa Jaskiksen selkäänkin ilman ongelmia. Mutta tosiaan, kerran meillä oli koiravieras ja Jaska ärähti sille, vaikka oli itse terrassa ja koira katseli sylistä käsin lasin takaa liskoa. Veimme koiran pois ja seuraavana aamuna kokeilimme pehmolelun kanssa, mitä lisko sanoo. Huoneessa haisi vissiin vielä koira, sillä lisko sai kunnon hepulit pehmotiikeristä. Lisäksi tiikeri unohtui pyödälle, jonka lisko näkee ja tulimme hetken päästä ihmettelemään huoneeseen, että miksi Jaska on äkäinen ja hyppelee terrassa. Huomasimme sitten tiikerin pöydällä ja heti kun otin sen pois, lisko rauhoittui. ;>


Jaska saa juoksennella meidän lattialla. Otan hänet usein juoksemaan, kun olen yksin kotona, jos on muita ihmisiä, joutuu jokaista hieman vahtimaan, ettei kukaan vahingossa astu päälle tai muuta. Jaska nimittäin tuntuu turvaavaan vaaratilanteissa paikoillaan pysyttelemiseen, eikä se väistä jos jalan laskee häntä kohti! Nyt olen alkanut antaa myös enemmän kiipeilymahdollisuuksia liskolle. Jaska saa hypellä sohvalla ja kiivetä selkänojille, mutta koska meillä on (teko)nahkasohvat, minua pelottaa, että lisko lentää kuin leppäkeihäs lattialle, sillä eihän siitä pinnasta saa mitää otetta. Toisinaan laitan viltin sohvan päälle ja painelen sohvan väliin sen, jolloin pinta on hieman parempi Jaskan ottaa kiinni.


Olen miettinyt, olenko hieman outo, kun istun kotona. Katson telkkua ja pidän liskoa sylissä ja silittelen sitä. Toisinaan istun koneella ja Jaska on olkapäälläni..


Ai niin ja kerran, otin liskon terrasta kun tulin kaverin kanssa baarista. Jaska oli tosi kiltti ja sain hänet otettua terrasta ilman mitään vastaanhangoittelua. Pidin liskoa rinnallani, kunnes annoin sen kaverilleni, kun menin tekemään leipää. Kaverini naureskeli, kun Jaska nuokkui sylissäni, piti silmiä koko ajan kiinni. Kun nostin hänet ja hän pääsi toiseen syliin, pysyivät silmät auki. Tulin takaisin istumaan ja lisko siirrettiin syliini, jolloin alkoi taas nukkuminen. Kyllä se taitaa hajusta ja muusta tunnistaa milloin ollaan tutussa paikassa. :)



Jaska löytyy aina mistä milloinkin, kun olen päästänyt sen juoksentelemaan lattialle. Toisinaan se makaa monta tuntia paikoillaan ja toisinaan pidän sitä sitten vain sylissä, jossei ole intoa juosta. Toisinaan se ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kun se tahtoo liikkua koko ajan. Joskus se on sohvan alla, sohvalla, pyödän alla, keittiön lattialla, eteisessä, kenkätelineessä, pahvikasassa, lehtikorissa, sängyn alla, sängyn päällä tai missä ikinä.




Mun tasapaino on sortuvaa sorttia
Vaan korttitalo talvipuutarhan porttina
Aurinkona sydän ja se on särkyny niin monesti
Niin et omistaja luuli ennen et se on tulos sokeeksi
Mut mies on tottunu mieliala arvontaan
Valitettavasti enää ei poika pääse karvoistaan
Se on harvoin ku pään sisäl ei kummittele
Eikä koskaan ilman et jotain pientä tarjoillaan

Pyhimys - Liskojen yö

ps. Liskot on ihania! <3

Talonomistaja oli joku vuosi takaperin, talon omisti niin komian kuin linna.

Heips!
Vähän jäi tässä syyskuussa päivittely, kun alkoi tosiaan kakkostyö ja huomennakin olisi tiedossa 13.päivä töitä putkeen! Huih! Mutta sitten oliskin iiiihana vklp <3 Vapaata! Aah! Täydellistä!

Oon viime aikoina ollut tasaisesti väsynyt. Kumpikaan duuneistani ei ole fyysisti rankkaa, vaan suurimmaksi osaksi pientä tekemistä, papereiden ja muiden sumplimista. Lisäksi suurin osa päivistä on lyhyitä ja työkaverit kivoja, mutta työssäkäyminen on silti henkisesti rankkaa. Tai se, että on ollut töissä ja skarppina ja noussut ajoissa ja kun pääsee ajoissa kotiin, tuntuu melkein kuin olisi juossut maratonin. Ehkä mä olen vain jotenkin laiskistunut ja tottunut olemana kotona, röhnöttämään ja tekemään omiani. Ainahan mä olen omissa oloissani viihtynyt, mutta tuntuu, että se joidenkin ihmisten seurassa oleminen, koko päivän ajan, tekee jotenkin väsyneeksi!

Oon viettänyt vaihteeksi monia päiviä makoillen sohvalla ja kuunnellen musiikkia, katsellen telkkua ja vain jumittaen paikoillaan. Olisi kauheasti kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Tännekin oli tarkoitus laittaa pari kivaa postausta tässä kuussa, mutta eipä ole tullut laitettua. :x Mutta nyt mulla on kuvat ainakin yhteen postaukseen, joten lupaan toisenkin tässä kuussa kirjoitella. :)

Mutta joo, tässä kuvasarja mun kesänjälkeisestä hiusurakasta. Jatkotakut lähti pois (ehkä en ihan kaikista pystynyt luopumaan.. Köh) mutta suurin osa siis lähti. Muutenkin oli hurjasti juurikasvua, joten lieni ihan hyvä idea tuo värjääminen. :--d






Mullia oli mulla navetallinen
ja meijeri rahat ne riitti
mutta rahat minä vaihdoin hienoihin juomiin
ja herrat mua komiasti kiitti

Paleface - Talonomistaja